Kuudes

Pitkään jatkunut sadekausi esti Taijan suunnitelmat pitkään piknikistä Sofian kanssa. Mutta viimein kuukauden kuluttua molemmilla oli vapaata aurinkoisella säällä ja he suuntasivat puistoon herkuttelemaan grilliruualla. Taija oli paikalla ensimmäisenä ja paisteli purilaisia rauhassa valmiiksi Sofiaa odotellessa.

"Oi, sinä olet saanut kaiken jo valmiiksi! Ja minun kun piti auttaa!" Sofia hämmästeli ja istuutui valmiiseen pöytään.

"Minä olin hieman etuajassa niin odotellessa valmistin nämä", Taija selitti ja haukkasi purilaistaan.

"Mutta ihana nähdä! Olen useasti käynyt ovesi takana, mutta nyt sinne on muuttanut muita, missä sinä siis asut?"

"Minä muutin Janin luokse, me muutamme yhteiseen kotiin kunhan löydämme sellaisen. Viimeistään kun tämä pienokainen syntyy, olisi kodin oltava valmiina."

"Yksi talo Willow Creekissä on aivan ihana, minua vähän kuumotti katsella sieltä taloa, mutta en minä Janukseen törmää kuitenkaan, se on iso paikka."

"Janukseen?" Sofia hämmästyi ja Taija punastui korviaan myöten. Hänen ei ollut tarkoitus ikinä paljastaa Januksen nimeä muille kuin Janille.

"Öh, niin. Janus on tämän lapsen isä."

"Siis Janus Goottila? Goottila Imperiumin pääjehu on sinun salaperäinen seuralainen ja tämän lapsen biologinen isä?!" Sofia oli järkyttynyt.

"Niin. Niin se on. Mutta Janus ei halua tätä lasta tai minua, ja minä olen hyvää tahtia rakastunut Janiin. Hän on niin kultainen meitä kohtaan."

"Vau, sinun elämäsi on niin paljon kiehtovampi kuin minun. Minä en ole löytänyt Simderistä edes yhtä deittiä."

"Kyllä sinä varmasti löydät vielä oman janisi", Taija sanoi myötätuntoisesti.

"Hiiteen Janit, minä haluan oman Januksen!" Sofia nauroi ja punastui sitten. Taijakin nauroi heleästi naisen letkautukselle ja huokaisi sitten syvästi.

"Kyllä minäkin edelleen Janusta kaipaan, en voi sille mitään. Hänen kanssaan kemia oli vahvempaa kuin Janin, sängyssä oli kiihkeämpää ja ne muistot saavat sydämeni läpättämään suunnattomasti. Mutta Jani rakastaa minua, kyllä minäkin opin rakastamaan häntä vielä jonain päivänä", nainen avautui vaaleatukkaiselle. Sofia vain nyökytteli hiljaisena, osaamatta sanoa mitään toisen naisen sanaryöppyyn. Hän ei tuominnut ystäväänsä, mutta mielessään mietti, että Taija oli kovin typerä.

Sofian lähdettyä Taija käveli hiljakseltaan puistossa ja päätyi miltei tyhjälle leikkikentälle. Hän katseli leikkivempaimia haikeana ja mietti miten pian hänellä olisi lapsi, jota tuoda tällaisiin paikkoihin. Taija pohti avautumistaan Sofialle ja punastui, ei hän saanut Januksen perään haikailla tai Janikin jättäisi hänet. Tai pikemminkin heidät. Mies oli niin ihana, mutta ei hän tuntenut niin vahvasti miestä kohtaan lainkaan. Kyllähän Jani oli komea ja hurmaava, mutta ei hänen unelmiensa mies.

Eihän hän hänen sydämensä toiveille voinut mitään. Kyllä hän oppisi mukautumaan tilanteeseen vielä paremmin. Janin perhekin oli niin mukava ja ottanut hänet vastaan loistavasti. Ei mikään voisi tulla heidän onnensa tielle, ei Janus eikä kukaan muukaan.

Samassa hän kuuli takaansa lapsen äänen puhuvan hänelle.

"Heippa! Mä oon Aleksanteri! Onko sulla vauva mahassa?" poika kysyi rempseästi ja Taija naurahti.

"Kyllä, minä odotan vauvaa", hän kertoi hymyillen pojalle.

"Vau, mä tahtoisin, että mun äitikin saisi vielä. Mä haluisin pikkuveljen! Mutta isä on tylsä ja sanoo, että suurperheet on rahvaille."

"Vai niin, sepä ikävää", Taija pahoitteli.

"Sitä mä vaan, että onko sulla muita lapsia? Kun sä oot täällä leikkikentällä? Sä oot kyllä tosi nuori äidiks mun mielestä, mut mä oon kuullu et teini-ikäsenäkin voi saada lapsia", Aleksanteri höpötti höpöttämistään.

"Kukas sinulle niin on kertonut?" Taija kysyi naurahtaen.

"Mä kuulin kun isä ja äiti jutteli mun isosiskosta, ne pelkää että Cas saa vauvan nyt kun se on teini ja roikkuu kaiket illat kaupungilla. Mäkin haluisin olla jo teini, lapsena on ihan tyhmää kun kotona pitää olla niin aikaisin. Vaik ei mun äiti ois niin tiukka ku isä. Saanks mä kokeilla sun mahaa?" poika päätti selostuksensa kysymykseen ja katsoi kirkkain lapsensilmin Taijaa.

"Kyllä se käy", Taija sanoi, "vauva potkiikin juuri, tule vain kokeilemaan."

"Oho! Tosi jännän tuntusta! Sattuuko se? Kun vauva potkii siis? Onneks mä en oo nainen, mä en haluis vauvaa mun sisälle. Mut en mä kyllä haluu vauvaa muutenkaan sit kun mä olen aikuinen, tytöt on ihan hyi. Poikien kanssa on niin paljon kivempaa, ne tajuu juttuja toisinku tytöt..."

**

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat. Taija oli opetellut grillaamaan aina vain paremmin ja oli vastuussa illallisista talossa. Janin kanssa he olivat päätyneet ostamaan sen Willow Creekin talon ja uutta kotia laitettiin muuttokuntoon kovaa vauhtia. Lapsi syntyisi pian ja silloin kodin tulisi olla valmiina. Vaikka Camilla olikin sanonut, että he voisivat olla siellä vielä lapsen synnyttyäkin, mutta Taija ei tahtonut.

Hänen lapsensa joutui muutenkin syntymään rikkinäiseen perheeseen. Tai siis rikkinäiseen biologiseen perheeseen ja uusioperheeseen. Hän ei ollut vielä päättänyt kertoisiko lapselle koskaan Januksen olevan tämän oikea isä, jos tämä ei koskaan kysyisi asiasta itse. Häntä pelotti tulisiko heistä tosissaan onnellisia.

**

Aikaa kului ja niin koitti synnytys. Jani oli aivan kauhuissaan ja panikoi sairaalan pihalla jännittyneenä tapaamaan pienokaisen ensi kertaa.

"Lääkäri! Lääkäri! Missä on lääkäri?!" hän huudahteli ja juoksi ympäriinsä Taijan ympärillä.

"Sattuu", Taija valitti kyynel silmäkulmassa kimallellen.

"Ai, rakas, voi sinua! Tule, mennään tuonne sisälle, sieltä saamme apua", Jani tajusi lopettaa päättömän sekoilunsa ja tukea naistaan tässä vaikeassa tilanteessa.

"Minä vihaan miehiä!" Taija huusi kun voimakas ja erittäin kivulias supistus vavisutti hänen kehoaan.

Lopulta he pääsivät synnytyssaliin saakka ja Jani painoi kasvonsa nurkassa käsiinsä peittääkseen kyyneleensä. Taija ei kerennyt keskittymään miehen tekemisiin ollenkaan, eikä näin nähnyt tämän herkistymistä. Janille vain tämä kaikki oli liikaa, vaikkei lapsi oikeasti ollut hänen. Silti hän välitti jo nyt tuosta pikkuista enemmän kuin olisi koskaan voinut uskoa.

Minä teen kaikkeni, että Taija ja lapsi ovat onnellisia, Jani ajatteli ja pyyhki pois kyyneleensä. Sitten hän polvistui Taijan pään viereen ja suuteli tämän otsaa.

"Kaikki järjestyy, kultaseni, kestä vielä! Vielä viimeinen ponnistus ja se on ohi!" mies kannusti Taijaa ja niin se tapahtui, huoneen hiljaisuutta halkoi voimakas rääkäisy.

Siinä hän sitten oli, Aili Holm, Taijan ja Januksen rakkauslapsi. Eikä mitään niin täydellistä Taijan mielestä ollutkaan koskaan ollut olemassa. Kyyneleet silmissään nainen keinutti vastasyntynyttä käsivarsillaan ja oli kauhuissaan siitä, että olisi nyt vastuussa myös pienestä simistä itsensä lisäksi.

**

Muutamaa päivää myöhemmin Taija ja Aili pääsivät sairaalasta ja suoraan uuteen kotiin Willow Creekissä. Taija oli väsynyt, sillä hän ei ollut tottunut yösyöttöihin vielä, mutta siitä huolimatta onnellisempi kuin koskaan. Hänellä oli rakastava mies, ihana tytär ja täydellinen pikkukoti.

"Tervetuloa kotiin, rakas!" Jani sirkutti iloisena ja painoi suudelman naisen poskelle.

"Kiitos, tämä on niin ihana", Taija vastasi ja kääntyi katsomaan taloa takanaan.

"Pienihän se on, mutta kaiketi voimme sitä laajentaa ajan myötä", Jani katseli arvioiden myöskin taloa.

"Laajentaa? Mutta miksi?" ruskeaverikkö kysyi ihmeissään. Janin sanat juuttuivat kurkkuun ja hän punastui korviaan myöten.

"No, siis, tiedäthän... Jos meille tulee joskus ihan oikeasti yhteisiä lapsia", hän sai lopulta sanottua.

"Niin, totta, en tullutkaan ajatelleeksi sitä."

Talon alakerrassa oli kylpyhuone, keittiö, ruokailutila, olohuone takalla sekä Taijan ja Jani makuuhuone.

Yläkerrassa oli vain pienen Ailin huone, joka oli jo varustettu taaperoikää varten.

**

"Äidin pikku murunen, niin, äiti rakastaa sinua aivan todella paljon!" Taija lepersi pienelle nyytilleen. Aili tyytyi vain katselemaan ihmeissään edelleen maailmasta äitiään tämän käsivarsilla.

Taija laski pienokaisen kehtoon ja jäi katsomaan lastaan kun tämä nukahti. Kyllä hän haluaisi näitä nyyttejä vielä lisää, se oli ihan varma. Hän ei vain ollut ajatellut asiaa ennen kuin Jani oli sen ottanut puheeksi. Tai olihan hän joskus sentään sitä ajatellut, mutta vasta synnyttäneenä ei se ajatus ollut heti tullut uudelleen päähän. Mikä olisi sen ihanempaa kuin monta, tai ainakin pari-kolme lasta? Hän rakastaisi jokaista ja kasvattaisi niistä fiksuja ja menestyviä simejä.

Arki lähti rullaamaan omalla painollaan, Jani otti tavakseen vahtia nukkuvaa Ailia parvekkeella keinutuolissa, jonka hän oli varta vasten raahannut sinne. Hän oli nauttinut näistä ensi hetkistä isänä ja vaikka hän oli hieman pelännyt kuinka oppisi rakastamaan tätä vieraan miehen lasta, ei siinä ollut ollut ongelmaa. Aili oli herttainen vauva, jonka kehitystä oli ilo seurata joka päivä.

Taija oli vastuussa ruoanlaitoista, sillä oli tullut ilmi, ettei Jani ollut hääppöinen kokki. Taija nautti edelleen eritoten grillaamisesta ja olikin onnellinen pienestä grillistä takapihallaan. Sillä kertaa olisi tarjolla uuniperunaa, joskin ilman sitä uuni-osuutta.

"Nukkuuko tyttö edelleen?" Taija kysyi, kun Jani saapui valmiiseen pöytään.

"Kuin tukki", mies hymyili ja tarttui haarukkaan.

"Olen miettinyt paljon sitä, mitä sanoit kun muutimme tänne."

"Ai mitä?" Jani sanoi keskittymättä ollenkaan muuhun kuin perunaan edessään.

"Minä tahdon toisen lapsen. Sinun lapsesi", Taija ilmoitti iloisena ja sai Janin haarukan tipahtamaan maahan.

"Nytkö? Heti?" Jani kysyi kauhistuneena. Ei hän ollut ajatellut, että Taija heti haluaisi uudelleen raskaaksi. Eihän heillä ollut varaakaan vielä, hyvä jos laskuihin ja lainan maksuun.

"Niin, minusta pieni ikä-ero on paras", Taija myhäili innoissaan. Aili oli niin helppo, ja hän uskoi vakaasti, että kaikki lapset olisivat samanlaisia, joten mitä sitä odottamaan.

"Voi rakas, niin se kai sitten on", Jani myöntyi hieman epävarmana siitä, mihin olikaan päänsä lykännyt.

**

Seuraavana aamuna aamiaisen valmistettuaan, Taija siirtyi pöydän ääreen ja pohti mielessään tulevien lasten nimiä. Se poika puistossa oli ollut kivan niminen silloin kun hän vielä oli raskaana, mutta hän ehkä piti perinteisistä, vanhoista nimistä enemmän. Joka tapauksessa hän halusi, että hänen sukunsa lapset nimettäisiin joka sukupolvessa aakkosjärjestyksen mukaan. Eli hänen lapsensa tulisivat alkamaan ainakin A-kirjaimella ja heidän toivon mukaan B-kirjaimella.

Jani oli huonolla tuulella herättyään puhelinsoittoon. Hänelle oli luvattu iso perintö, mutta millä ehdoin! Hänen olisi mentävä viikon aikana naimisiin Taijan kanssa tai iso-eno Frederickin perintö jäisi unholaan. Hän kyllä halusi mennä naimisiin Taijan kanssa, ei siitä ollut kyse. Hän oli vain ajatellut isoja häitä ja tekevänsä sen kiirehtimättä. Eihän hän ollut vielä edes kosinut! Mutta se ratkaisisi heidän ongelmansa Taijan toisen lapsen haaveen ympärillä.

Sormus hänellä oli piilotettuna vaatteidensa sekaan, äitinsä sormus, joka oli sitä ennen kuulunut hänen äidinäidilleen. Hän toivoi, että Taija pitäisi sormuksesta. Pitäisi edes hänestä niin, että suostuisi kosintaan kun se tulisi näinkin pian!

Yksi asia oli varmaa ainakin, Taija piti miehestä sen verran, että tahtoi tämän lapsen, tai lapsia pikemminkin, ja sitä he alkoivatkin yrittää. Tällä kertaa Taija ei raskautunut yhtä helposti kuin Januksen kanssa, mutta no, kyllä se lapsi sieltä vielä tulisi. Eikä heillä sen kanssa ollut kiire, toisin kuin laatikossa polttelevan sormuksen omistajan vaihdon kanssa.

********

No ei siinä nyt tullutkaan sitä aikahyppäystä, kun suurin osa kuvista oli käyttökelpoisia ja loput otin uudelleen. Taija ei ole aikuistunut sitten yhtään, vaikka lapsen saikin. Hän on edelleen varsin kevytkenkäinen ja lapsellinen nainen. Taloa varten jouduin hieman huijaamaan Janin tuoneen lisää rahaa, kyse on ehkä 10 000 simoleonista suunnilleen ja nyt ollaankin nollilla. Talo maksaa siis jotakuinkin 40 000 simoleonia ja löytyy galleriasta nimellä mapwe . Taija onneksi tienaa hyvin, niin kauaa ei tarvitse kärvistellä ja Jani toivottavasti saa perintönsä, kuka tietää miten Taija ottaa kosinnan vastaan. :D