Kolmas

Taija oli seuraavat viikot kovin kiireinen töissä, eikä Januksesta kuulunut, joten hän paneutui entistä kiivaammin kirjoittamaan uusia vitsejä. Hän tuntui syövän suruunsa miehen kylmästä yhteydettemyydestä johtuen aivan liikaa ja olikin saanut itselleen lisää painoa hieman. Se ei häntä haitannut tai aiheuttanut lisämurhetta, hän oli aina ollut hyvin hoikka ja terveydenhoitajat koulussa olivat yrittäneet saada häntä lisäämään painoa. Ennen se ei vain ollut onnistunut.

Hänen kotinsa lähelle oli pystytetty rullaluistelurata. Hän ei ollut erityisen taitava luistelemaan, mutta kävi kerran päivässä harjoittelemassa kun muut olivat töissä ja radalla ei ollut muita. Tämä oli päivän ainoa aktiviteetti tietokoneella istumisen ja töissä käymisen lisäksi.

Harjoittelu ei kylläkään ollut tuottanut lainkaan tulosta. Taija horjahteli ja kaatuili tuon tuosta, mutta nousi päättäväisesti ylös joka kerta ja jatkoi vain luistelua. Tämä oli ainoa keino purkaa paineita ja turhautumista Januksen hiljaiseloon. Janikaan ei ollut tullut käymään ja kaiken maailman ajatukset risteilivät naisen päässä. Oliko hän tuhonnut orastavan suhteen molempien kanssa jo nyt?

Kävellessään kahvilan ohi pois luisteluradalta hän törmäsi naiseen, joka oli ollut eräänä iltana hänen keikallaan baarissa miehensä kanssa. Nainen, Tisha, oli pitkällä raskautta ja vaikutti ystävälliseltä ja mukavalta. Taija oli tullut hänen kanssaan juttuun heti kättelyssä.

"Kokeile, kuinka hän potkii! Tästä tulee vielä jalkapalloilija", Tisha nauroi ja taputti vatsaansa molemmilta puolilta. Taija epäröi hetken, mutta laski sitten kätensä valtavalle kummulle.

"Vau, minä en ole koskaan kokeillut raskausvatsaa, saati tuntenut vauvan potkuja!" Taija hämmästeli ja sai Tishan nauramaan hyväntahtoisesti.

"Odotapa kun koet tämän itse, se vasta jännältä tuntuukin!" tumma nainen sanoi ja venytteli hieman.

"Särkeekö sinua paljonkin tuon vatsan kanssa?"

"Tietäisitpä vain. Minun on iät kaiket pitänyt mennä kylpylään hierottavaksi, mutta se aina jää."

**

Illalla Taija oli taas yhdellä keikalla läheisessä baarissa. Se oli hänen vakiopaikkansa ja yleisö tuntui pitävän hänen esityksistään kovasti. Se oli kiirinyt myös hänen pomonsa korviin ja palkankorotus oli seurannut kehuja. Baarimikko antoi hänen eteensä jo totuttuun tapaan tapas-lautasen, se kuului hänen keikkarutiineihinsa. Ensin vähän ruokaa ja keskustelua ihmisten kanssa, sitten keikan vetäminen.

Taija söi kaikessa rauhassa, paikalla ei ollut vielä juuri ketään. Baarimikko oli kadonnut pyyhkimään pöytiä, joten juttukavereita ei syödessä ollut. Hän katseli hiljakseen täyttyvää baaria ja tyhjensi lautasensa. Samassa hänen viereensä istuutui mies.

"Sinähän olet se koomikko, joka täällä esiintyy harvase ilta?" mies sanoi ja ojensi kätensä. "Minun nimeni on Mikajo, en viimeeksi uskaltautunut tervehtimään."

"Minä olen Taija, ja minulle saa aina tulla juttelemaan. Puolet tästä työstä on simkohtaamisia ja se on hyvin palkitsevaa."

"Pidin edellisestä esityksestäsi. Muutatko joka kerta esiintymistäsi?"

"Kirjoitan jokaiselle keikalle omat esitykset, kyllä. Joskus käytän vanhoja suosikkeja", nainen kertoi miehelle.

Toinenkin baariin saapunut tuli juttelemaan Taijalle. Naisen nimeä Taija ei saanut korviinsa, mutta tämä oli oikein mukava ja kiltin oloinen. Naiset rupattelivat niitä näitä hetken ennen Taijan esitystä ja kun hän siirtyi mikin ääreen, nainen tuli eturiviin kuuntelemaan ja hurraamaan.

Keikka oli menestys silläkin kertaa. Eihän hänen esityksillään ollut suurta yleisöä, mutta jostainhan se oli aloitettava. Hänelle riitti muutama ihminen, kunhan nämä muutamat nauroivat. Tipit olivat tällä kertaa todella hyvät, joten nainen suuntasi kotiin nukkumaan erittäin tyytyväisenä.

Seuraavana aamuna Taija heräsi myöhään ja päätti hemmotella itseään. Hän laittoin kahvin tippumaan ja levitti naamion kasvoilleen. Sitten hän nautiskeli maitokahvistaan kaikessa rauhassa. Sinä aamuna ajatukset eivät häirinneet häntä, hän vain keskittyi juuri siihen hetkeen. Samassa kuitenkin ovelta kuului koputus.

Oven takaa paljastui Janus, joka veti hänet heti tiukkaan halaukseen. Mies piteli häntä siinä sylissään hetken aikaa, ennen kuin irrottautui ja katseli hymyillen lempeästi naista edessään. Taija tunsi punastuvansa heti ja katseli hieman Januksesta ohi. Hän huomasi silti miehen muuttuneen jokseenkin radikaalisti.

"Olet vaihtanut partatyyliä. Ja kasvattanut hiuksiasi", Taija totesi miehelle.

"Kyllä, kaipasin muutosta. Ja näin minua ei tunnisteta yhtä helposti sinun ovellasi. Vaimoni oli hyvin kiinnostunut sinusta kun hän sai tietää sinun muuttaneen tänne. Tein tämän suojellakseni meitä."

"Ai, on olemassa 'me'?" nainen kysyi hieman närkästyneenä edelleen miehen hiljaiselosta.

"Tietenkin on. Johanna vaan ei saa saada tietää meistä, siitä ei seuraisi hyvää."

"Taas se on hän, tiedän, että hän epäilee minua. Mutta minä kyllä tiedän miten saan hänet luovuttamaan. Hän tulee tyytyväiseksi uusilla timanteilla tai muulla", Janus selitti ja huokaisi raskaasti.

"Olen pahoillani, että minusta on ollut ongelmia."

"Mennään sisälle, tämä on liian julkista."

Sisällä Taija epäröi hetken, keräsi rohkeuttaan. Hän ei tiennyt, mitä Janus hänestä halusi, mutta hän halusi vain tuntea jälleen miehen kosketuksen ihollaan. Hän loi pikaisen katseen Januksen huuliin, ennen kuin sulki silmänsä ja lähestyi huulillaan äskeisen katseensa kohdetta.

Janus ei työntänyt häntä pois, vaikka yllättyikin hieman naisen yhtäkkisestä rohkeudesta tehdä aloite. Mies tarrasi toisella kädellään Taijan niskaan ja toisella tämän lanteisiin. Taija painautui kokonaan ja tiukemmin Janusta vasten, ennen kuin Janus irtaantui ja johdatti Taijan jälleen makuuhuoneen puolelle.

Sanoja ei tarvittu, kun he himonsa vallassa hyppäsivät peiton alle ja rakastelivat antaumuksella.

**

Myöhemmin he istuivat keittiönpöydän ääressä, Taijalla oli kupillinen kahvia edessään ja Janus mutusteli muffinia. Taijan oli vaikea aloittaa keskustelu, makuuhuoneen puolella hän oli vielä ollut niin itsevarma ja varma myös Januksesta, nyt hän ei enää ollut kumpaakaan.

"Mitä sinä mietit, kun vaikutat noin synkältä?" Janus kysyi hiljaisuuden muututtua painostavaksi.

"Minä mietin, että mitä tämä merkitsee?" Taija sanoi hiljaa kysyvästi. Janus huokaisi ja katsoi naista hetken turhautuneen oloisena.

"Minä ainakin nautin näistä vierailuistani. Etkö sinä sitten?"

"Ei kyse ole siitä, minä vain... En minä halua ikuisesti olla vain jokin sivussa oleva, varanainen."

"Ymmärrän, sinä haluat siis jotain enemmän."

"Niin, onko se liikaa vaadittu?" Taija huokaisi ja vastasi Januksen kylmenneeseen katseeseen.

"Kyllä se valitettavasti on. Minulla on vaimo ja perhe, enkä voi jättää heitä. Ehkä meidän on viisainta lakata tapaamasta, jos tosiaan tunnet niin."

"En minä haluaisi, että tässä kävisi niin, mutta en voi tunteilleni mitään. Minä olen ihan totta rakastumassa sinuun", Taija kuiskasi kyyneliä silmissään. Hän taisteli kaikin keinoin, etteivät ne vuotaisi yli. Ei vielä.

"Minun on tilattava auto hakemaan minua. Olen pahoillani, mutta en voi vastata tunteisiisi", Janus sanoi ja katseli kuinka Taijan pidättelemät kyyneleet vuosivat yli.

"Anteeksi", nainen niiskautti hiljaa.

"Älä turhaan ole. Olisihan minun pitänyt tietää, ettei sinusta ole tällaiseen. Olet liian herkkä."

"Auto on täällä kymmenen minuutin päästä, minun on pukeuduttava ja sitten minä lähden. Mutta muista se, minä en enää palaa tänne. Toivoin niin kovin, että tästä ei olisi tullut tällaista sotkua", Janus sanoi tyynesti ja laski puhelimensa pöydälle.

"Minä olen pahoillani, ihan totta", Taija sanoi hiljaa ja painoi katseensa alas pöytään kun Janus meni etsimään vaatteensa. Pian mies palasi täysissä pukeissa ja nappasi puhelimensa pöydältä. Taija kohotti kyyneleiset silmänsä viimeisen kerran Janukseen, joka sipaisi hänen poskeaan hiljaa, ennen kuin poistui naisen talosta ja elämästä.

********

Januksen ja Taijan suhde ei näillä erin näyttäisi jatkuvan, mutta mistäs sitä tietää jos heidän tiensä vielä kohtaisivat. Taija oli kyllä aika head over heels ja salamarakastunut mieheen, ehkä ensikerralla nainen valitsee rakkaudenkohteensa paremmin. Tai sitten ei... :D

Näitä osia on nyt viitoseen asti kirjoitettu, ja ennen ensi viikkoa en enempää kirjoitakaan. Tilasin läppärin kun vihaan kirjoittaa pöytäkoneella, vaikka pelaamiseen tää onkin mitä mainioin. Siirrän kuitenkin tämän tallennuksen uudelle koneelle ja jatkan sillä pelaamista, kuvaamista ja kirjoittamista sitten. Siinä tulee vaan tapahtumaan kaiken cc:n katoaminen, sillä se ei ole mikään peliläppäri enkä halua sitä täyteen ladattuja, muutama modi ihan vaan pelin kannalta toki ja ripset, mutta muuten tullaan pelaamaan tätä aika puhtaasti Simssin omalla sisällöllä. Mulla olis kuvat kuutososaan, mutta siinä tulisi yksi rakennus missä on paljon cc:tä, joten osaan kuusi tullaan tekemään pieni aikahyppäys. :)