Hei te ihanat!

 Mun on nyt vaan pakko suosiolla viimeinkin pistää tää hetkeks jäihin, mulla on pari osaa tossa valmiina että tiputtelen ne tänne jossain kohtaa, mutta nyt ei vaan jaksaminen riitä tähän eikä kirjottaminen luista. :/

Mulla on aika hullunmyllyä elämä, keskitän kaikki voimavarani meidän rottiin atm. Niitä on iso liuta ja koko ajan tuntuu tulevan lisää (meillä on 12 aikuista ja 14 pienen pientä poikasta kotona tällä hetkellä, että kyllä siinä vaan riittää hommaa... :D). Ja kokonaan pistän tän jäihin ihan vaan siksi kun revin stressiä kun en muista laittaa osia ulos ajallaan ja en saa aikaiseksi kirjoittaa lisää. Yritän kyllä tauon aikana kirjottaa mahdollisimman monta osaa tätä valmiiksi ja alan sitten julkaisemaan jälleen säännöllisesti kun on siihen mahdollisuus.

Olen kovin pahoillani, mutta teidän onneksi tää ei jäänyt nyt siihen kaikista jännimpään kohtaan tauolle, voin kertoa, että luvassa on aikamoista jännityselementtiä seuraavaksi. ;)

Ja olen yleisesti pahoillani, jos en jätä kommentteja, luen kyllä ahneesti teidän kaikkien tarinoita!

Hauskaa Halloweenia ja joulun odotusta sen jälkeen!

ps. ottakaa söpö kuva söpöistä pienistä joita voitte halutessanne syyttää tästä tauosta. ;D

Kahdeksas

Urakoitsijat olivat nopeita ja niin vain yksi ylimääräinen huone rakentui alakertaan. He halusivat pitää sen niin, että Aili vanhimpana saisi asua yksin yläkerrassa. Ainakin vielä suunnitelma tuntui toimivalta.

Jani oli päässyt takaisin kiinni kirjoittamiseen ja tehtaili lastenkirjoja minkä kerkesi. Hän testasi aina ääneen lukien Ailille kirjansa, ennen kuin lähetti ne kustantamoon.

Aikaa oli kuitenkin vierähtänyt sen verran, että syntymäpäivät olivat paikallaan. Taija katseli vielä kehdossa makaavaa vauvaa haikeana, pian tyttö olisi jo taapero.

Aili peri isältään hiustenvärin ja äidiltään silmät. Luonteeltaan hän oli hurmuri.

Ensimmäisenä alettiin harjoittelemaan kävelyä ja tasapainoa, sillä tytön tulisi kulkea välillä itsenäisesti portaikossa. Taija avusti tytärtään ylpeänä. Hän olisi antanut maailmasta kaiken muun pois, mutta ei esikoistaan. Tytär oli hänelle tärkeintä maailmassa, ja valitettavasti edelleen toisena roikkui Janus. Mutta hän ei antautuisi miehen vietäväksi enää, hän oli vakaasti päättänyt opetella rakastamaan Jania.

Iltasatu luettiin heti harjoitusten päätyttyä ja Aili nukahti tyytyväisenä pieneen sänkyynsä. Taija jäi hetkeksi katselemaan tätä, kunnes siirtyi alakertaan, sillä hänen oli aika tehdä testi.

Ja niin vain se oli kuin olikin positiivinen tulos. Taija odotti toista lastaan, tällä kertaa Janille, miehelleen. Hän oli onnensa kukkuloilla tästä raskaudesta ja ei malttanut hetkeäkään odottaa vaan ryntäsi heti kertomaan punatukkaiselle.

"Rakas, voinko häiritä?"

"Tietenkin, kultaseni, tietenkin", Jani mumisi hieman epäselvästi keskittyen yhä kirjaansa.

"Tämä on tärkeää, sinusta tulee isä!"

"Minä olen jo isä, adoptiohan varmistui jo pari päivää sitten."

"Ei, ei, rakas! Minä olen raskaana!"

"Mitä?! Mutta, hienoa, todella hienoa", Jani sanoi ja katsoi tuoretta vaimoaan hämillään, hän ei vieläkään ollut ihan varma, tahtoiko lapsia näin pienellä ikäerolla.

"Oletko varma? Et näytä iloiselta", Taijan suunpielet venähtivät lattiaa kohden.

"Ei, anteeksi, työstressiä", Jani sanoi nopeasti ja nousi ylös suudellakseen naista.

**

Oli syy, miksi Taija hoisi ruuanlaiton heidän taloudessaan, ja se syy oli hyvä. Jani huokaisi raskaasti soittaessaan palokunnan jo toistamiseen sillä viikolla. Pitikin Taijan olla niin väsynyt aina ennen työpäiviään, ettei tämä jaksanut laittaa heille ruokaa. Raskaus vei naiselta voimat ja Janilta hermot.

"Pitäisikö teidän hieman vähentää hellan käyttöä, jos se ei ota sujuakseen?" Palonainen aukoi päätään Janille, mikä sai miehen kiristelemään hampaitaan entisestään.

"Tai hankkia kokkauskirja uusavuttomille", toinen palonainen nauroi palon sammuttua.

"Heh, heh. Kiitos nyt kun tulitte ja sammutitte, minun täytyy tässä keksiä taaperolle apetta pöytään, joten hei hei", Jani sanoi ja suorastaan työnsi nauravat palonaiset ulos talostaan.

Salaattia sitten, taas, hän ajatteli tympääntyneenä ja ryhtyi pilkkomaan ainesosia.

**

Janin ollessa opettamassa pottailun saloja Ailille, kuului ovelta koputus.

"Taija! Avaatko oven? Meillä menee täällä vielä hetki ja sitten pitää laittaa lapsi nukkumaan!" Jani huusi vessasta vaimolleen.

"Kyllä, minä hoidan tämän!"

Sitä Taija ei kuitenkaan aavistanut, että oven takana seisoin Janus. Mies oli kamppaillut pitkään halunsa olla Taijan kanssa ja halunsa nähdä sittenkin lapsensa kanssa. Nyt hän oli päättänyt toimia, salaa Johannalta, mutta jos Taija haluaisi, hän ehkä voisi keksiä jotain...

"Mitä sinä täällä teet?!" Taija sähähti avattuaan oven.

"Taija, anna anteeksi minulle, minä olen ollut hölmö", Janus sanoi hiljaa ja nappasi naisen syleilyynsä.

"Miten olenkaan kaivannut sinua! Sinun tuoksuasi, sinun lämpöäsi!"

Sitten Janus suuteli Taijaa, ja hetken ajan nainen oli vietävissä ja täysin rinnoin mukana suudelmassa, kunnes...

"Janus, olen pahoillani, mutta en voi. Minä olen naimisissa toisen kanssa ja raskaana hänelle. Hän on adoptoinut omakseen sinunkin lapsesi. En siis ihan totta voi", Taija sanoi hiljaa irrottautuessaan miehen otteesta.

"Mitä? Et voi? Taija, minä vannon, että tunnen nyt aivan toisin. Minä jätän Johannan, minä lupaan!" mies suorastaan aneli. Taijan sydän sykähti, mutta hän oli päätöksensä tehnyt jo jonkin aikaa sitten ja se piti, vaikka olisi kuinka hankalaa.

"Alkaisitko sinä muka toisen miehen lapselle isäksi, niin kuin hän? Sanoppa se, Janus", Taija naurahti hiljaisena. Hän voisi saada haaveensa toteen, mutta hän ei voinut.

"Ehkä... Ehkä voisit tehdä abortin?" Janus ehdotti heikosti.

"Abortin?! Oletko järjiltäsi?! Minä en lastani tappaisi vaikka mikä olisi", Taija suuttui suorastaan miehelle tämän ehdotuksesta.

**

Samaan aikaan Jani laittoi Ailia nukkumaan. Kukahan oven takana on näin myöhään..? hän mietti mielessään samalla kun laski taaperon sängylleen. Tyttö mönki peiton alle nopeasti ja nukahti heti. Ehkä voisin parvekkeella käydä katsomassa...

"Minä en lastani tappaisi vaikka mikä olisi! Unohda aikeesi, Janus Goottila, unohda ne! Minulla on nyt kaikki, mitä sinä et halunnut antaa, saat kerran nähdä tyttäresi ja sitten häivyt elämästämme."

Jani meni hiljaa sisälle ja palasi alakertaan. Ulkona oli tullut hiljaista, joten hän päätti vain mennä sänkyyn odottamaan, että Taija tulisi myöskin nukkumaan. Hän mietti hieman tyytymättömänä, että Taija ei ollut vannonut koskaan rakastavansa häntä, mutta oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että nainen ei enää lähtenyt Januksen matkaan, vaikka hän tiesi sen olevan vaikeaa.

*********

No huh, tän osan kuvat kun otin, teksti päässä oli ihan erilainen, mutta tää sopikin paremmin näin. :') Taija ehkä sittenkin kokee tunteita Jania kohtaan? Vai mitä mieltä olette? Ja sori, tää tuli nyt vähän myöhässä taas, mun pää on täynnä semmosia 10 päivän ikäsiä rottavauvoja mitä mulla kasvaa täällä kotona niin unohtuu kaikki. :D

Seitsemäs

 

Aamuisin Taijalla oli aikaa opetella uusia työjuttuja, kun Aili nukkui yleensä myöhään. He olivat siitä onnellisia vastasyntyneen vanhempia, että vauva todella nukkui kaiket yöt ja pitkälle aamuunkin vielä.

Taija  oli juuri päässyt vitsinsä loppuun kun yhtäaikaa ovikello soi ja Aili rupesi huutamaan.

Oven takaa paljastui Sofia, joka oli tullut kaiken sen matkan Newcrestistä asti katsomaan Ailia.

"No, tässä hän on, vaikkakin... Odota, minä syötän hänet, niin hän on tyytyväisempi", Taija sanoi ja paljasti ronskisti rintansa lapselleen. Sofia kääntyi hämmentyneenä katsomaan muualle.

"Noin ikään, nyt voit tervehtiä häntä jos tahdot, sitten mennään alakertaan kahville ja juoruamaan! Tahdon kuulla mitä Newcrestiin kuuluu!" Taija sanoi reippaana ja neuvoi Sofialle miten vauvaa pideltiin sylissä. Vaaleahiuksinen nainen oli haltioissaan pienestä nyytistä.

**

Pari iltaa myöhemmin Jani oli kutsunut Sofian heille lapsenvahdiksi, sillä tänään olisi se ilta. Hän tekisi sen; hän kosisi Taijaa ja veisi tämän suoraan vihillekin, jos nainen vain suostuisi. Mies oli ollut niin stressaantunut, ettei ollut oikein voinut nauttia vauvastakaan. Pian hän voisi adoptoida tytön omakseen.

"Kiitos vielä, ihan totta. Ja anteeksi, jos olen vaikuttanut jotenkin tylyltä aiemmin. Tämä kaikki on vain ollut niin stressaavaa aikaa ja nyt vielä on pitänyt jännittää mitä Taija vastaa!"

"Ei se mitään, minä ymmärrän. Ja tietenkin hän vastaa kyllä, hullu hän olisi jos ei vastaisi!" Sofia naurahti heleästi ja hymyili miehelle.

"Oletko sitä mieltä?" Jani kysyi hermostuneena.

"Kyllä, ehdottomasti. Sinulla ei ole hädän päivää", Sofia vakuutteli miehelle, vaikkei ollutkaan oikeasti niin varman ystävänsä tunteista. Tämä oli aina puhunut hieman vältellen tunteistaan Jania kohtaan, mikä oli totta vie outoa.

"No, minä menen kysymään häntä treffeille!"

"Hei, rakas, minulla on asiaa", Jani tervehti tyttöystäväänsä ja vei tämän makuuhuoneen puolelle, ettei nainen näkisi Sofiaa pihalla odottamassa. Sehän pilaisi yllätyksen.

"No, kerro. Minun täytyy ihan kohta mennä syöttämään Aili", Taija sanoi ja hymyili typerästi ajatellessaan tytärtään.

"Itse asiassa, Aili saa pärjätä tämän illan korvikkeella, jos se vain sopii sinulle. Minä tahdon viedä sinut ulos", mies sanoi ja tarttui Taijaa kädestä.

"Ulos? Mutta entä Aili?"

"Sofia hoitaa häntä sillä välin", Jani hymyili ja nyökäytti päätään kutsuvasti, "sano vain kyllä."

"No, himskatti, kyllä, tietenkin minä tahdon lähteä ulos! Odota, vaihdan vain vaatteet", Taija sanoi ja alkoi etsiä juhlavampia vetimiä ylleen.

"Ei kiirettä, minunkin täytyy vaihtaa vaatteeni", Jani naurahti ja meni kutsumaan Sofian sisälle.

**

"Voi rakkaani, olet niin kaunis", Jani huokaisi ja kosketti hellästi Taijan poskea heidän saavuttuaan Windenburgiin taksilla.

"Älä nyt, minä punastun", Taija naurahti, mutta vastasi kuitenkin kosketukseen tarttumalla kiinni Janin kädestä. Sitten hän silmäili ravintolaa, jonka pihassa he olivat. Paikka näytti tyyriiltä ja hienostuneelta. Illasta tulisi niin upea.

"Mitä ajattelit tilata?" Jani kysyi heidän tarkastellessa ruokalistoja.

"Ajattelin kokeilla yrttikuorrutettua lohta, entä sinä?"

"Minusta kalapiiras kuulostaa herkulliselta, taidan ottaa sitä. Kysymmekö viinin tarjoilijalta?"

"Voinko minä juoda viiniä kun imetän?" Taija kysyi hieman hätääntyneenä.

"Voit kyllä, tarkistin netistä, sinun täytyy vain..."

"Ahaa, no sepä hyvä. Kalan kanssa sopii mainiosti valkoviini, sitä sen on siis oltava", Taija mietiskeli.

"Kyllä, voisimme ottaa kokin tänään suositteleman viinin, silloin ei tarvitsisi miettiä sen enempää", Jani sanoi ja tarttui pöydän alitse rakkaansa kädestä.

"Voi, Jani, tämä oli ihana yllätys."

"Eikä siinä edes ollut vielä kaikki", punatukkainen sanoi ja iski silmää Taijalle.

"Eikö?" nainen kysyi hämmästyneenä.

"Heippa, minä olen Toni Lorula ja toimin tänään tarjoilijananne. Oletteko jo valinneet mitä ottaisitte?"

"Kyllä, minulle kalapiiras ja hänelle yrttilohta, ja juomaksi haluaisimme talon suositteleman valkoviinin", Jani luetteli tarjoilijalle nopeasti.

"Selvän teki, menee aivan hetki kun kokki valmistaa annoksenne, mutta sillä välin tuon viinin pöytään, jotta saatte maistaa", tarjoilija-Toni selitti ja poistui paikalta.

"Tämä on todella herkullista, sinun täytyy maistaa tätä", Taija sanoi kun he olivat saaneet annoksensa eteensä ja maistaneet pikkuhiukan ruokiaan.

"Nälkäisenä mikä tahansa on hyvää", Jani nauroi, mutta maistoi kuitenkin Taijan annosta.

"No, enkö ollutkin oikeassa?" Taija sanoi hymyillen.

"Kyllä, herkullista on", Jani myöntyi ja hörppäsi viiniään.

**

Illallisen jälkeen he ottivat jälleen taksin ja hurauttivat Kammoisten kummittelevalle kartanolle.

"Vau, tämä on upea paikka", Taija henkäisi hiljaa katsellessaan kartanoa.

"Sinä olet upeampi", Jani sanoi varmana ja käänsi katseensa Taijaan.

"Kas näin", Jani tokaisi kun kiepautti Taijan käsivarsiensa varaan.

"Minä kaadun", Taija kikatti hiljaa, mutta Jani ei nostanut häntä ylös. "Jani, minä ihan totta kaadun."

"Kun minä pidän kiinni, sinä et kaadu koskaan", mies sanoi ja painoi intohimoisen suudelman naisen huulille. Taijan kikatus hiljeni hänen vastatessa suudelmaan. Kyllähän hän Janista piti. Hän piti tämän suutelemisesta ja hän piti tästä ihmisenä. Seuraavaa tapahtuma ketjua hän ei kuitenkaan olisi voinut eläissään arvata.

Nostettuaan Taijan pystyyn, Jani polvistui naisen eteen ja katsoi tätä rakastuneesti.

"Taija, minulla olisi kysymys", hän sanoi varmasti ja kaivoi toisella kädellä taskuaan.

"Tulisitko vaimokseni?"

"Voi, Jani..."

"Kyllä! Kyllä minä tulen!" Taija melkein kiljaisi. Häntä oli kosittu! Häntä! Hän menisi naimisiin ja saisi ison liudan lapsia ja rakastuisi ajan kanssa mieheensä. Kyllä se niin menisi varmasti. Miksei hän rakastuisi?

"Ihanko totta?" Jani kysyi vielä varmistaakseen.

"Kyllä, ehdottomasti kyllä!" Taija voihkaisi ja Jani pujotti sormuksen naisen sormeen.

"Sitten seuraa minua", mies sanoi sitten ja otti naista kädestä kiinni.

"Minne sinä minua...?"

"Taija, minä rakastan sinua ja rakastan Ailia. Minä tahdon olla virallisesti perhe."

"Niin minäkin", Taija henkäisi.

"Tuossa on vihkikaari, me voimme mennä sen alla tässä ja nyt naimisiin. Haluatko sinä?"

"Voi, Jani... Tämä on niin äkkiä tullutta, mutta kyllä, kyllä minä haluan."

Ja Jani suuteli morsiantaan jälleen, tällä kertaa hellästi ja rakastavasti. Molempia huimasi suudelman loputtua ja Taijaa kouraisi vatsasta jännityksestä.

"Tule, meidän täytyy vain vaihtaa valamme sen alla ja liittomme on virallinen parilla paperilla myöhemmin", Jani sanoi ja otti Taijaa jälleen kädestä.

"Ottaisitko sinä sukunimeni?" ruskeaverikkö kysyi nopeasti.

"Sinun sukunimesi? No, miksipä ei. Ihan mitä vain haluat."

"Aili on on Holm, siksi minä ajattelin että me muutkin olisimme."

"Minä en totta vie ole koskaan halunnut pitää isäni sukunimeä, joten kyllä, rakkaani, minä otan sinun nimesi", Jani sanoi vakavana ja johdatti tulevan vaimonsa sitten vihkikaaren alle.

Ja niin he saivat toisensa. Taija oli onnellinen, vaikkei vieläkään ollut varma mitä tunsi miestään kohtaan. Hän oli kuitenkin varma, että ennen pitkään hän rakastuisi vielä. Ja sitten heistä tulisi niin onnellisia kuin onnellisia voi olla. Ja Jani rakasti häntä ja hänen tytärtään, mikä olisi se tärkeämpää?

********

Anteeksi ihan kamalasti, mä unohdin ihan täysin julkaista tämän osan viime sunnuntaina ja sitten joka päivä koko viikon ajan. :') Mutta pikasuhde etenee edelleen pikana. Peli tosin yllätti mut, yleensähän tuosta, että menee naimisiin viikon sisällä saa jonkun 5000 simoleonia, no, nämäpä sai melkein 20 000 simoleonia! :o