lauantai 29. elokuuta 2020

Toinen



Seuraavana aamuna Taija heräsi varhain ja levänneenä. Häntä hymyilytti edelleen kun hän kaivoi annoksen edellisenä päivänä tekemäänsä aamiaisruokaa jääkaapista. Hän söi ajatuksissaan hitaasti, pureskellen tarkkaan jokaisen suullisen. Hän mietti, tulisiko Jani tosiaan sinä päivänä käymään? Ja myöskin, tapaisiko hän enää koskaan Janusta? Syötyään hän nousi ylös ja tiskasi astiansa rutiininomaisesti. Samassa ovelta kuului koputus.


"Hei! Sinä tulit!" Taija huudahti iloisesti nähtyään kuka oven takana oli.
"Tietenkin", Jani sanoi ja vetäisi puolialastoman naisen halaukseen.
"Minulla ei ole mitään päällä, apua, ja ketä tuolta tulee?" Taija henkäisi ja irrottautui miehen otteesta. Hän katseli kun Janus asteli hänen ovelleen myöskin, seurassaan tummempi ihoinen herra.


Taija päästi hämillään miehet sisään ja livahti itse makuuhuoneeseensa vaihtamaan vaatteita. Janus katseli ympärilleen hieman nenäänsä nyrpistellen, mutta ei sanonut mitään niistä vaatimattomista oloista, joissa Taija eli. Tummatukkaisen mukana tullut herrasmies ei kerennyt edes tervehtiä Taijaa, ennen kuin huomasi olevansa kahden muun miehen kanssa tämän olohuoneessa. Jani taas mietti kuumeisesti seuraavaa siirtoaan.



Taija keikisteli hetken peilinsä edessä ja varmisti itselleen, että näytti hyvältä. Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, mutta hänen itsetuntoaan hyväili kolmen hyvännäköisen miehen saapuminen heti aamusta hänen luokseen. Hän puhkui itsevarmuutta kun vaihtoi päivävaatteet päälleen, sillä ei hän sentään kehdannut edelleen kekkuloida alusvaatteisillaan miesten edessä.


Jani koputti ja astui huoneeseen juuri kun Taija oli saanut vaatteensa vaihdettua. Punapää sulki oven perässään ja otti Taijaa kädestä johdattaakseen tämän istumaan sänkynsä reunalle kanssaan.


"Sinullehan riittää aamupalaseuraa", Jani vitsaili ja puristi hieman lujempaa Taijan kättä. Mies tuntui hieman jopa mustasukkaiselta, mistä Taija ei pitänyt sitten yhtään.
"En odottanut Januksen tulevan tänne, enhän edes ollut kertonut hänelle missä asun."
"Kyllä minä ymmärrän, miksi hän tuli. Sinä näytit todella kauniilta äsken tuolla terassilla, ja näytät edelleen", mies kehui häntä ja sai hänet hymyilemään entistä itsevarmemmin.
"Kiitos, se oli kauniisti sanottu", hän vastasi miehelle.
"Minä en kuitenkaan voi nyt jäädä pidemmäksi aikaa, olen pahoillani. Mutta lupaan, että näemme taas pian." Niin sanottuaan mies asteli ulos makuuhuoneesta ja ulos talosta.


Taija asteli myöskin ulos makuuhuoneesta ja huomasi Januksen istuvan hänen ruokapöytänsä äärellä munia ja paahtoleipää lautasellaan.
"Anteeksi, kun tutkin jääkaappiasi ilman lupaa", mies sanoi hymyillen ja Taija vastasi hymyyn. Hän istuutui miestä vastapäätä.
"Ei se haittaa, sitä kyllä riittää", hän sanoi ja katsoi miehen ruskeisiin silmiin.
"Eihän se kohteliasta ole, ottaa ilman lupaa tarkoitan, mutta minun oli nälkä enkä tohtinut syödä tuomiani muffineja."
"Se ei oikeasti haittaa, saat sinä mennä minun jääkaapilleni. Mistä tiesit missä asun?"


"Minä selvitin sen ystävältäni, joka tuli kanssani, siksi hän tulikin ja siksi hän jo lähtikin", Janus selitti, "enhän minä voinut sinua jättää yksin sen eilisen keskustelumme jälkeen."
"Miksi et?" Taija kysyi ja tunsi punan hiipivän taas kasvoilleen.
"En voisi päästää käsistäni mitään noin kaunista", Janus sanoi koruttomasti ja Taijan posket punertuivat entisestään.
"Entä vaimosi?"
"Mitä hän ei tiedä, ei häntä satuta. Liittomme on enemmän kulissi. Hänen vanhempansa halusivat, että menen hänen kanssaan naimisiin, vaikka hän on paljon minua nuorempi. Hän on kiiltokuvavaimoni, tunteeni häntä kohtaan ovat platoniset."


"Entä minua kohtaan?" Taija henkäisi ja katsoi Janusta hieman epäröiden.
"Sehän on selvää, en voinut olla erossa sinusta tämän kauempaa", Janus sanoi ja tarttui pöydän yli hänen käteensä. Taija katsoi miestä sydän sykkien aivan liian lujaa. Januksen olemus oli niin varma, niin elegantti, ja tämä halusi häntä! Häntä huimasi kun Janus puristi hänen kättään lujempaa.
"Tule, niin näytän sen sinulle."


He kävelivät käsi kädessä Januksen johdattamina makuuhuoneen puolelle ja laskeutuivat sängylle hiljaisina, mutta kiihkoa täynnä. Janus johdatti Taijalta vaatteet varmaotteisesti pois suudellen tätä jokaisen vaatteen välissä. Häntä huimasi kokoajan enemmän ja sydän hakkasi jo niin villisti, että takuulla Januskin sen kuuli. Sitten he syöksähtivät peiton alle.


He rakastelivat hitaasti, ja niin pitkään, että Taija melkein myöhästyi töistä. Erotessaan toisistaan hänen etuovellaan Janus suuteli vielä nopeasti, mutta hellästi naista ja kiiruhti sitten katua myöten kauemmas, minne oli jättänyt autonsa. Taija juoksi sydän kurkussa lähimmälle bussipysäkille. Hän ei edes tajunnut, että ehkäisy oli jäänyt käyttämättä, sillä hän oli lopettanut pillereiden syönnin keväällä, kun ne olivat aiheuttaneet niin kovin sivuoireita.

**


Kotiin palattuaan yön pimeinä tunteina, hän alkoi valmistamaan makaroonia ja juustoa hellalla. Hän oli väsynyt ja aamun itsevarmuus oli rapissut alas bussimatkalla kotiin. Ruoka onneksi valmistui nopeasti ja hän pääsi pöydän ääreen myöhäisillan illallistaan nauttimaan.


Taijasta tuntui surkealta, kerrassaan surkealta. Mitä jos Janus oli halunnut hänestä vain tämän yhden kerran? Vain sulan hattuunsa? Olihan tietenkin Jani, eikä elämän pitäisi muutenkaan pyöriä vain miesten ympärillä, niin hänelle oli aina sanottu, mutta minkä hän itse sille mahtoi. Hän rakastui salamannopeasti ja nautti huomiosta vartalollaan, vaikkei hän nyt mikään povipommi ollutkaan, eikä pukeutunut järin paljastavasti.


Hän kaipasi ystävää elämäänsä, jotakuta, joka kuuntelisi ja lohduttaisi häntä hänen mieshuolissaan. Ehkä jopa osaisi neuvoa, mutta ei käyttäytyisi kuin hänen entiset ystävänsä, jotka vain arvostelivat ja pilkkasivat häntä. Mutta sellaisia naisia oli harvassa. Ehkä ei ollenkaan, tai sellainen ainakin hänen käsityksensä oli kokemuksiensa mukaisesti. Taija söi hitaasti ateriansa loppuun ja säilöi lopun ruuan jääkaappiinsa. Sitten hän painui hampaiden pesun kautta nukkumaan, vaikka unet olivat levottomia, hän heräsi seuraavaan aamuun paremmalla tuulella.

**

Taija on kyllä mulle itelleni ihan uudenlainen hahmo kirjoittaa ja se on inspiroivaa. Superpikainen romanssi Januksen kanssa ei ollut käsikirjoituksessa, itse asiassa koko Janus ei ollut mutta sopi jotenkin tähän alkuun täydellisesti. Nähtäväksi jää oliko Taija Janukselle tosiaan vain sulka hattuun vai kehittyykö tästä jonkinlainen suhde. Sitä saa kommenteissa veikkailla!

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Ensimmäinen



Taija Holm asteli kohti uuden kotinsa etuovea hiljaisena ja mietteliäänä. Hän oli irtautunut suvustaan täysin ja muuttanut Newcrestin kaupunkiin ilman mitään siteitä minnekään. Työpaikan hän oli hankkinut jo ennen muuttoaan valmiiksi. Hänestä tulisi vielä jonain päivänä kuuluisa koomikko. Mutta nyt oli edessä todellakin rankat ajat; hän ei tuntenut täältä ketään eikä hänellä ollut muita päämääriä elämässään kuin uransa.


Ensimmäisenä hän päätti kokata itselleen jääkaappiin aamiaista. Hän ei pitänyt kokkailemisesta aamuisin, kun hänellä kesti heräämisessäkin aina niin pitkään. Hän vilkaisi tyhjän näköistä keittiötä ja mutisi itsekseen, että kahvinkeitin olisi hankittava hetimmiten. Munat ja paahtoleipä valmistuivat nopeasti ja hän pisti ruuan jääkaappiin odottamaan seuraavia päiviä.


Seuraavaksi hän suunnisti askeleensa kotinsa vieressä olevaan kahvilaan. Hän tilasi croisantin itselleen syötäväksi ja pakeni muista asiakkaista täyttä kahvilaa ulkotiloihin. Hän katseli kadulla kävelijöitä ja alkoi vajota hiljalleen epätoivoon. Mitä hän olikaan mennyt tekemään? Jättää nyt kaikki sillä tavalla! Tutustuisiko hän ikinä täällä kehenkään? Hän oli toivoton romantikko ja hänen entiset "ystävänsä" olivat pitäneet häntä kovin kevytkenkäisenä naisena. Hän saattoi näyttää viattomalta, mutta sitä hän rakasti miesten huomiota.


Näissä mietteissä hän oli kun kuuli takaansa mies äänen yllättäen.
"Hei, saisinko istua?" tumma mies sanoi ja viittasi häntä vastapäätä olevaan penkkiin pöydän ääressä.
"Ai, joo, kyllä kai se käy", Taija sanoi ja punastui. Mies ei ollut erityisen hyvän näköinen, mutta karismaattinen ja voimakkaan oloinen.


"Minun nimeni on Janus. Janus Goottila", mies esittäytyi. "Sinua en olekaan täällä koskaan nähnyt, vaikka vaimoni kautta tunnen yleensä kaikki juorut jo ennen kuin ne ovat tapahtuneetkaan."
Vaimo, niinpä tietenkin, Taija ajatteli nopeasti ja hymyili sitten miehelle kohteliaasti.
"Minussa ei ole mitään juoruttavaa, toivoakseni kukaan ei todellakaan tunne minua täällä", hän sanoi.
"Mikä sinun nimesi on?" Janus kysyi ja katsoi ruskeilla silmillään suoraan Taijan sydämeen.


"Minä olen Taija", Taija vastasi ja naurahti, "oletko kotoisin täältä Newcrestistä?"
"Ei, en ole. En edes asu täällä. Olen töissä Newcrestissä, kotini on Willow Creekissä."
"Ei kai sitten ihme, ettei vaimosi tiedä minusta juoruja, Willow Creek on kaukana täältä."
"Vaimoni on vakioasiakas paikallisessa kylpylässä. Hänestä siellä on parhain tunnelma. Hän usein tulee mukanani tänne ja viettää päivän siellä. Hän tuntee kaikki paikalliset juorut, voin vakuuttaa sinulle sen."



"No, nyt sinulla on juoru kerrottavana vaimollesi", Taija sanoi hieman hämmentyneenä. Mies katsoi häntä hyvin kiinnostuneena ja lempein silmin, nautti ilmeistä päätellen kun nainen punastui katseensa alla tuon tuosta, mutta puhui silti vain vaimostaan.
"Enpä tiedä haluanko kertoa sinusta vaimolleni", Janus sanoi ja katsoi Taijan ohi jonnekin kaukaisuuteen.
"Ai", hän sanoi ja punastui jälleen. Miten tuonkin nyt sitten ottaisi muuna kuin kiinnostuksena.


"Minun on mentävä", mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja nousi ylös.
"Ai", Taija toisti vielä hämmentyneempänä.
"Me tapaamme vielä", Janus sanoi ja vinkkasi hänelle silmää.
"No, tapaamisiin sitten", Taija sanoi ja katsoi miestä silmiin.
"Hei hei, Taija", Janus sanoi matalalla äänellä ja lähti pois paikalta. Taija jäi katselemaan mietteliäänä miehen perään. Tämä oli ollut kyllä outo kohtaaminen. Samassa Taijaa alkoi ärsyttää itsensä ja punastelemisensa. Miksei hän oli mennyt sillä tavalla lukkoon? Ja kuten aina kun häntä suututti, kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä.


"Hei, onko sinulla kaikki hyvin?" mies ääni kysyi kun Taija nyyhkäisi kuuluvammin kuin olisi halunnut. Viereisestä pöydästä oli noussut ylös nuori mies, Taijan ikäinen suunnilleen.
"On minulla, minä vain, äh, se on typerää", Taija niiskutti.
"Loukkasiko se mies sinua?" mies kysyi huolestuneena ja istuutui Januksen paikalle.
"Ei tämä sitä ole. Voi ei, tämä on niin noloa! Minä vain itken aina kun suutun, ja nyt suutuin itselleni."


"Miksi sinä itsellesi suutuit?"
"Koska en omaa kovin hyviä sosiaalisia taitoja", Taija naurahti kyyneleidensä läpi ja pyyhkäisi kasvonsa kuiviksi. Mies hymyili ja kallisti päätään.
"Et sinä minusta siinä suhteessa taidottomalta vaikuta."
"Sinä et olekaan jutellut kanssani kuin pari lausetta, se johtuu vain siitä. Et tunne minua."
"Tunteeko kukaan?"
"Ei, ei oikeastaan. Etenkään täällä, muutin vasta. Minun nimeni on Taija, asun tuossa talossa, joka on tämän kahvilan vieressä."
"Minä olen Jani. Tervetuloa Newcrestiin!"



"Kiitos! Äh, sinä pidät minua varmaan ihan typeränä, kun vollotan tällä tavoin keskellä kahvilaa."
"Ei, en suinkaan, minusta sinä olet oikein herttainen."
"Oikeastiko?"
"Kyllä, minulla on fetissi itkeviin tyttöihin", Jani nauroi käheästi. Taija jähmettyi ja punastui jälleen ja loi katseensa alas pöytään.
"Se oli vitsi", mies kiirehti täsmentämään ja sai hänet nauramaan myös. "Mutta tosissaan, minun on kysyttävä, oliko se mies joku sinun treffikumppanisi?"
"Ei, kuten sanoin, minä en tunne täältä ketään. Katkaisin välini entiseen elämääni ja muutin tänne. Eli en tunne yhtään ketään enää koko Simlandiassa."
"Siinä tapauksessa nouse ylös", mies sanoi ja nousi itsekin seisomaan.


Taija seurasi miehen esimerrkkiä ja nousi seisomaan hämmentyneenä. Samassa mies vetäisi hänet tiukkaan halaukseen.
"Et sinä ole yksin, jos et halua olla", Jani kuiskasi hänen korvaansa ja irtaantui halauksesta.
"Kiitos, tuo oli lohdullisinta mitä olen kuullut pitkään aikaan", Taija sanoi ja hymyili punapäälle.


"Mitä sanoisit, jos tulisin huomenna käymään luonasi? Minulla on vapaapäivä, tai no, olen melkein aina etä-töissä. Nytkin itseasiassa", Jani nauroi ja osoitti viereisen pöydän aukinaista kannettavaa tietokonetta.
"Mitä sinä teet työksesi?" Taija kysyi kiinnostuneena.
"Minä olen kirjailia", mies kertoi ja napautti tietokoneen näytön päälle, ja siellä toden totta näkyi aukinaisena tekstitiedosto.
"Minä pyrin koomikoksi, se on ollut unelmani aina", hän kertoi Janille ja hymyili tälle paljon rohkeammin jo.
"Sehän on hienoa! Unelmista täytyy pitää kiinni", mies sanoi ja Taija jätti tämän koneensa ääreen lähtiessään kävelemään kotiaan kohti.


Illalla hän suunnisti vielä Januksen mainitsemalle kylpylälle, jossa lehden mukaan olisi sinä päivänä ohjattu joogatunti. Paikalle ilmestyi ohjaajan lisäksi vain yksi sim, joten häntä ei hermostuttanut aivan yhtä paljon kuin täydessä joogasalissa. Hän oli hyvin itsekriittinen sim, hän ei pitänyt siitä, että hän epäonnistui, saati että joku näkisi sen. Hän ei ollut joogannut pitkään aikaan, mutta nyt hän päätti alkaa jälleen käymään ahkeraan tunneilla.


Kotona hän pesi hampaansa tyytyväisenä päivään. Kyllä tämä tästä vielä lähtisi rullaamaan, elämä siis. Hän oli jo nyt tutustunut kahteen ihmiseen ja tiedä vaikka tie veisi hänet heidän kanssaan pidemmällekin. Taija ajatteli Januksen vahvaa luonnetta ja Janin huomaavaisuutta. Molemmat olivat olleet hyvin miellyttäviä kohtaamisia hänelle.


Taija vaihtoi yövaatteensa ylleen ja sujahti peittojen alle. Hän painoi raskaasti huokaisten päänsä tyynylle ja hymyili sitten unisena. Mitä seikkailuja hänelle vielä elämässään tulisi vastaan, sitä hän ei tiennyt, mutta tämän päivän jälkeen se näytti ainakin valoisammalta. Viimein ajatukset yhä tapaamissaan miehissä, hän nukahti levolliseen uneen.

**********

No joo, siinä oli ensimmäinen osa uutta tarinaa, toivottavasti tälle ei käy niin kuin edelliselle. Taija on mulle mielenkiintonen hahmo, jota mä edelleen vähän yritän hahmottaa itekin. Pelinähän tää tulee olemaan legacy tyyppinen varmaankin, mutta keskitytään hahmoihin vähän pidempään kun mitä Olivereissa. Musta tuntu, että juoksin vaan sukupolvia läpi. Mutta joo, kertokaa mitä ajatuksia herätti eka osa!


Hei te ihanat!

 Mun on nyt vaan pakko suosiolla viimeinkin pistää tää hetkeks jäihin , mulla on pari osaa tossa valmiina että tiputtelen ne tänne jossain k...