Viides

Jos jotain positiivista Januksen pois kuvioista lähtöön saattoi etsiä, oli Janin palaaminen kuvioihin ja entistäkin innokkaampana. Mies tupsahti Taijan ovelle tuon tuosta ja heidän välinsä olivat erittäin hyvät, tosin ne eivät olleet edenneet mihinkään pientä flirttiä laskematta.

Eräänä päivänä päiväkävelyltään tullessa Taija löysi miehen jälleen hänen oveltaan.

"Hei, kaunokainen", Jani sanoi ja veti naisen halaukseen.

"No hei", Taija sanoi naurahtaen ja vetäytyi irti miehen sylistä.

"Minun on pakko kertoa jo sinullekin, ei tätä enää voi salata oikein keneltäkään. Minä olen raskaana", Taija sai viimein sanat suustaan, joita oli pyöritellyt jo pitkään mielessään.

"Kuka on onnellinen isä?" Jani kysyi hieman hämmentyneenä.

"Janus, kukas muukaan. Mutta hän ei halua olla lapsen elämässä."

"Ei halua?! Sinäkö teet tämän kokonaan yksin?" Jani huudahti selkeästi harmistuneena Taijan puolesta.

"Kyllä, ei ole muutakaan vaihtoehtoa", nainen sanoi ja päästi miehen sisälle taloonsa.

"Kuules, tämä leffa on aikamoinen romantiikkanäytös", Jani purnasi heidän katsellessa Taijan pienestä televisiosta myöhemmin elokuvaa.

"Älä valita, minun vuoroni oli valita elokuva. Sitä paitsi, olen varma, että salaa pidät tästä", Taija vastasi ja nauroi miehelle.

"Tämähän on aivan älytön, tyttörukka kärsii tuhottomasti miehen ylimielisyydestä."

"Ja lopussa mies tajuaa sen."

"Tiedätkös, tällaisten elokuvien katsominen naisen kanssa saa naisen erittäin auliisti..."

"...kutittamaan!" Taija hyökkäsi sormineen kutittelemaan Janin kylkiä.

"Hei, ei tuo ole reilua!" Jani nauroi ja lopulta molemmat hengittivät vain raskaasti katsellen toisiaan silmiin. Janin silmiin syttyi sama tuike, kuin aina välillä tämän katsellessa Taijaa.

"Tule". mies sanoi ja nykäisi Taijan seisaalleen.

"Minä olen vähän miettinyt tätä pikkuista ja sinua."

"Ai, mitäpä olet miettinyt?"

"Minä voin pitää teistä huolen", Jani sanoi erittäin koruttomasti kädet Taijan vatsalla.

"Huolen? Meinaatko sinä...?"

"Mitä sanot?"

"Minusta... Minusta se olisi ihanaa!" Taija henkäisi.

Jani veti naisen suudelmaan siinä samassa. Taijan sydän hakkasi ilosta ja onnesta, sekä suudelman tuomasta lisäkihelmöinnistä. Kumpikaan ei malttanut päästää irti ja lopettaa suudelmaa, vaikka kuinka niitä olisi luvattu nyt monia tulevaisuuteenkin. Tämä ensimmäinen oli se, joka jäisi ikuisesti mieleen. 

"Oletko sinä ihan varma? Lapsi on iso elämänmuutos, varsinkin kun se ei ole sinun, ainakaan biologisesti", Taija hapuili sanoja ja piti Jania kiinni käsistä haluamatta päästää irti.

"Olen minä. Minä ihastuin sinuun heti ensinäkemällä siinä kahvilassa, kun sinä itkit Januksen lähdettyä. Jo silloin halusin pitää sinusta huolta. Ja tunne on vain vahvistunut näinä kuukausina kun olemme tutustuneet. Taija Holm, se mitä koitan sanoa, on että minä taidan rakastaa sinua."

"Jani Aarnio, sinä olet ihmeellisin olento tässä maailmassa", Taija sanoi koruttomasti ja painoi suukon miehen poskelle.

"En menisi vannomaan, mutta yksi asia on varmaa. Sinä et tänne mahdu lapsen kanssa asumaan. Mitä sanoisit, jos tulisit kanssani ensin perheeni luokse ja vielä ennen vauvan syntymää etsisimme meille hieman isomman kodin? Ihan mistä vain haluat."

"Kyllä se sopii", Taija myöntyi ja he alkoivat pakata naisen vähää omaisuutta laukkuihin saman tien.

"Minua pelottaa! Entä jos äitisi tai veljesi ei pidä minusta? Entä jos he pitävät minua siipeilijänä?" Taija parahti kauhuissaan Janin kodin pihatiellä.

"Kyllä he sinusta pitävät yhtä paljon kuin minäkin, tai ehkä eivät ihan yhtä paljoa, mutta paljon kuitenkin", Jani rauhoitteli naista ja suuteli tämän käsiä. 

"Oletko nyt ihan varma, että tämä kaikki on soveliasta?"

"Olen, usko minuun, rakkaani", Jani sanoi ja irrotti kätensä naisen käsistä.

"Taija, sinä olet uskomattoman ihastuttava nainen. Ja saat huomata, että äitini tulee huolestumaan sinusta kuin mikäkin kanaemo, kun selitämme tilanteen. Hänen mielestään tämä on paljon soveliaampaa kuin se, että minä olisin jättänyt sinut yksin tämän asian kanssa", Jani selitti ja siveli naisen poskea.

"Oletko nyt valmis?" mies kysyi tarttuessaan Taijaa leuasta.

"Olen, mihin vain sinun kanssasi", nainen vastasi ja he lähtivät käsi kädessä kohti talon etuovea.

"Ai, te olettekin siinä. Hyvä, sillä minulla on kerrottavaa. Ensinnäkin, tässä on Taija, hän asuu nyt hetken kanssamme", Jani sanoi kun näki äitinsä ja veljensä eteisessä.

"Minä taidan haluta kuulla hieman lisää", Janin äiti sanoi ja väläytti Taijalle hymyn, "Tervetuloa, Taija, toivottavasti viihdyt kodissamme kuin omassasi."

"Ki-kiitos", Taija mutisi punastuen vastaukseksi.

"Minun nimeni on Camilla, ja tässä on nuorimmaiseni, Olli."

"Hei vain, anteeksi kun tällä tavalla tuppaudun."

"Ei se mitään, kultaseni, teillä taitaa olla aika tarina kerrottavana", Camilla vilkaisi merkitsevästi Taijan pyöristynyttä vatsaa, "mennään istumaan."

Taija kertoi Janin avustuksella perheelle koko tarinan, mainitsematta missään vaiheessa Janusta nimeltä. Jani oli ollut oikeassa, Camilla oli hyvin suorasanainen ja hänen puolellaan asiassa. Hän katseli ylpeänä poikaansa, kun ymmärsi tämän lupautuneen isäksi tälle toisen miehen lapselle.

"Me ajattelimme, että etsimme rauhassa talon meille, jonne muutamme asumaan yhdessä ja perustamme tämän pienen perheen", Jani kertoi perheelleen.

"Se on oikein hyvä idea, Eikä teillä vielä kiirekään ole, monennellako kuulla olet raskaana kultaseni?"

"Kuudennella", Taija vastasi ja vastasi Camillan lämpöiseen hymyyn.

"Aikaa siis on, menepäs, Jani, nyt esittelemään Taijalle teidän huoneenne."

Jani johdatti Taijan yläkertaan ja yhdestä tasanteen ovista sisään. Taija laski kassinsa huoneen lattialle ja katseli kiinnostuneena ympärille.

"Eihän tämä minun huoneeni kummoinen ole. Tai meidän, pitäisi sanoa", Jani sanoi hieman nolostuneena.

"Se on aivan ihana", Taija sanoi ja kääntyi miehen puoleen, "kiitos, tästä ja kaikesta."

"Ei sinun tarvitse kiittää minua", Jani sanoi ja suuteli naista. Nopeasti suudelma muuttui intohimoisemmaksi, raskaus kun oli tehnyt Taijan yllättävän himokkaaksi.

He sukelsivat peiton alle nopeasti.

**

Taijan nukahdettua heidän sänkypuuhiensa jälkeen, Jani meni keskustelemaan äitinsä kanssa alakertaan.

"Kuule äiti, minä taidan viedä vielä vihille tämän tytön", hän aloitti keskustelun.

"Minä olen ylpeä sinusta, Jani, kun otat tuollaisen vastuun itsellesi. Minä tiedän, että sinä jos kuka myös pystyy kantamaan sen."

"Kiitos, äiti. Miten on, voisinko saada sinun vanhan sormuksesi hänelle annettavaksi?"

"Tietenkin, poikani. Se olisi minusta aivan upeaa."

Camillan lähdettyä Olli saapui keittiöön.

"Vai tulee susta isäpuoli", pikkuveli aloitti virnistäen.

"Ei vaan isä, minä adoptoin lapsen heti kun olemme naimisissa."

"Eikö se lapsen oikea isä oikeasti halua sitä?"

"Ei."

"Vähän niin kuin meidän isä", Olli sanoi hiljaa.

"Juuri niin, enkä minä siksikään voi antaa Taijan jäädä yksin tämän lapsen kanssa. Sen lisäksi tietysti, että olen rakastunut häneen", Jani sanoi ja katsoi pikkuveljeään.

"Kyllä minä uskon, että teistä tulee onnellisia."

"Niin minäkin, ja sinusta tulee setä!"

"Vau, enpä tullut ajatelleeksi sitä! Sehän on aivan mahtavaa", Olli hymyili innoissaan.

"Niin minustakin, pikkuveli."

Lopun myöhäisen illallisensa he söivät molemmat iloisina ja hiljaisina loppuun, ennen kuin toivottivat hyvät yöt ja poistuivat tahoillensa nukkumaan.

**

Aamulla kun Taija heräsi, oli Jani lähtenyt jo töihin. Mies oli jättänyt hänelle lapun oveen, jossa käski naista nauttimaan rennosta päivästä hänen äitinsä kanssa. Olli tietenkin oli mennyt kouluun.

Taija lähti alakertaan pukeuduttuaan Janin isoon paitaan ja etsi tiensä keittiöön, josta hän löysi kulhoja ja marja-jogurttijäädykettä. Hän söi hyvillä mielin, hieman punastellen muistellessaan eilisen illan päätöstä.

"No mutta huomenta, kuinkas sinua nukutti meillä näin ensimmäisenä yönä?" Camilla saapui ulkoa paikalle kun Taija oli saanut kulhollisen aamiaista syötyä.

"Oikein hyvin, kiitos", hän vastasi ja hymyili naiselle.

"Sepä hyvä kuulla. Mitäs ajattelit tänään tehdä?" nainen kysyi.

"Tuossa lähellä on puisto, uskoisin? Ajattelin kutsua erään ystäväni kanssani piknikille sinne."

"Sehän on loistava idea, puisto siinä tosiaan on. Minullakin riittää tänään puuhaa, joten on oikein hyvä idea, ettet jää vain sisälle pyörimään."

"Kyllä, täytyy nauttia vielä kun voi vapaudesta istua rauhallisella piknikillä", Taija naurahti ja sai toisenkin naisen naurahtamaan.

"Voi, olet aivan oikeassa, muistan edelleen elävästi kun Jani ja Olli olivat pieniä, vaikka Jani olikin aina aivan moitteettomasti käyttäytyvä. Kertoiko hän, että minä kasvatin pojat yksin?"

"Ai, ei kertonut. Entä heidän isänsä?"

"Lähti heti kun Olli syntyi, eikä ole sen jälkeen näkynyt. Mutta hyvin minä pärjäsin, ja niin pärjäät sinäkin. Etenkin kun sinulla on Jani apuna."

"Hän on kyllä kuin taivaanlahja minulle", Taija sanoi hymyillen tyytyväisenä. Eihän se haitannut, jos hän ei vielä miestä rakastanut? Kyllä ne tunteet sieltä tulisivat.

********

Jahas, no, viimeiset kaksi lausetta varmaan selvensivät Taijan mielenmaisemaa lisää. Nainen lähtee sen mukaan, joka milloinkin hänelle huomiota antaa. Mua melkein ärsyttää kirjoittaa Taijasta välillä, kun se on tunnepuoleltaan etenkin suorastaan typerä. No, josko se siitä vielä fiksuuntuisi ja aikuistuisi kun saa lapsen. :D Janikaan ei ole se kaikista aikuismaisin, mutta vastuuntuntoinen ja syvästi Taijaan rakastunut. Mitäs mieltä olette tästä käänteestä?