Seitsemäs

 

Aamuisin Taijalla oli aikaa opetella uusia työjuttuja, kun Aili nukkui yleensä myöhään. He olivat siitä onnellisia vastasyntyneen vanhempia, että vauva todella nukkui kaiket yöt ja pitkälle aamuunkin vielä.

Taija  oli juuri päässyt vitsinsä loppuun kun yhtäaikaa ovikello soi ja Aili rupesi huutamaan.

Oven takaa paljastui Sofia, joka oli tullut kaiken sen matkan Newcrestistä asti katsomaan Ailia.

"No, tässä hän on, vaikkakin... Odota, minä syötän hänet, niin hän on tyytyväisempi", Taija sanoi ja paljasti ronskisti rintansa lapselleen. Sofia kääntyi hämmentyneenä katsomaan muualle.

"Noin ikään, nyt voit tervehtiä häntä jos tahdot, sitten mennään alakertaan kahville ja juoruamaan! Tahdon kuulla mitä Newcrestiin kuuluu!" Taija sanoi reippaana ja neuvoi Sofialle miten vauvaa pideltiin sylissä. Vaaleahiuksinen nainen oli haltioissaan pienestä nyytistä.

**

Pari iltaa myöhemmin Jani oli kutsunut Sofian heille lapsenvahdiksi, sillä tänään olisi se ilta. Hän tekisi sen; hän kosisi Taijaa ja veisi tämän suoraan vihillekin, jos nainen vain suostuisi. Mies oli ollut niin stressaantunut, ettei ollut oikein voinut nauttia vauvastakaan. Pian hän voisi adoptoida tytön omakseen.

"Kiitos vielä, ihan totta. Ja anteeksi, jos olen vaikuttanut jotenkin tylyltä aiemmin. Tämä kaikki on vain ollut niin stressaavaa aikaa ja nyt vielä on pitänyt jännittää mitä Taija vastaa!"

"Ei se mitään, minä ymmärrän. Ja tietenkin hän vastaa kyllä, hullu hän olisi jos ei vastaisi!" Sofia naurahti heleästi ja hymyili miehelle.

"Oletko sitä mieltä?" Jani kysyi hermostuneena.

"Kyllä, ehdottomasti. Sinulla ei ole hädän päivää", Sofia vakuutteli miehelle, vaikkei ollutkaan oikeasti niin varman ystävänsä tunteista. Tämä oli aina puhunut hieman vältellen tunteistaan Jania kohtaan, mikä oli totta vie outoa.

"No, minä menen kysymään häntä treffeille!"

"Hei, rakas, minulla on asiaa", Jani tervehti tyttöystäväänsä ja vei tämän makuuhuoneen puolelle, ettei nainen näkisi Sofiaa pihalla odottamassa. Sehän pilaisi yllätyksen.

"No, kerro. Minun täytyy ihan kohta mennä syöttämään Aili", Taija sanoi ja hymyili typerästi ajatellessaan tytärtään.

"Itse asiassa, Aili saa pärjätä tämän illan korvikkeella, jos se vain sopii sinulle. Minä tahdon viedä sinut ulos", mies sanoi ja tarttui Taijaa kädestä.

"Ulos? Mutta entä Aili?"

"Sofia hoitaa häntä sillä välin", Jani hymyili ja nyökäytti päätään kutsuvasti, "sano vain kyllä."

"No, himskatti, kyllä, tietenkin minä tahdon lähteä ulos! Odota, vaihdan vain vaatteet", Taija sanoi ja alkoi etsiä juhlavampia vetimiä ylleen.

"Ei kiirettä, minunkin täytyy vaihtaa vaatteeni", Jani naurahti ja meni kutsumaan Sofian sisälle.

**

"Voi rakkaani, olet niin kaunis", Jani huokaisi ja kosketti hellästi Taijan poskea heidän saavuttuaan Windenburgiin taksilla.

"Älä nyt, minä punastun", Taija naurahti, mutta vastasi kuitenkin kosketukseen tarttumalla kiinni Janin kädestä. Sitten hän silmäili ravintolaa, jonka pihassa he olivat. Paikka näytti tyyriiltä ja hienostuneelta. Illasta tulisi niin upea.

"Mitä ajattelit tilata?" Jani kysyi heidän tarkastellessa ruokalistoja.

"Ajattelin kokeilla yrttikuorrutettua lohta, entä sinä?"

"Minusta kalapiiras kuulostaa herkulliselta, taidan ottaa sitä. Kysymmekö viinin tarjoilijalta?"

"Voinko minä juoda viiniä kun imetän?" Taija kysyi hieman hätääntyneenä.

"Voit kyllä, tarkistin netistä, sinun täytyy vain..."

"Ahaa, no sepä hyvä. Kalan kanssa sopii mainiosti valkoviini, sitä sen on siis oltava", Taija mietiskeli.

"Kyllä, voisimme ottaa kokin tänään suositteleman viinin, silloin ei tarvitsisi miettiä sen enempää", Jani sanoi ja tarttui pöydän alitse rakkaansa kädestä.

"Voi, Jani, tämä oli ihana yllätys."

"Eikä siinä edes ollut vielä kaikki", punatukkainen sanoi ja iski silmää Taijalle.

"Eikö?" nainen kysyi hämmästyneenä.

"Heippa, minä olen Toni Lorula ja toimin tänään tarjoilijananne. Oletteko jo valinneet mitä ottaisitte?"

"Kyllä, minulle kalapiiras ja hänelle yrttilohta, ja juomaksi haluaisimme talon suositteleman valkoviinin", Jani luetteli tarjoilijalle nopeasti.

"Selvän teki, menee aivan hetki kun kokki valmistaa annoksenne, mutta sillä välin tuon viinin pöytään, jotta saatte maistaa", tarjoilija-Toni selitti ja poistui paikalta.

"Tämä on todella herkullista, sinun täytyy maistaa tätä", Taija sanoi kun he olivat saaneet annoksensa eteensä ja maistaneet pikkuhiukan ruokiaan.

"Nälkäisenä mikä tahansa on hyvää", Jani nauroi, mutta maistoi kuitenkin Taijan annosta.

"No, enkö ollutkin oikeassa?" Taija sanoi hymyillen.

"Kyllä, herkullista on", Jani myöntyi ja hörppäsi viiniään.

**

Illallisen jälkeen he ottivat jälleen taksin ja hurauttivat Kammoisten kummittelevalle kartanolle.

"Vau, tämä on upea paikka", Taija henkäisi hiljaa katsellessaan kartanoa.

"Sinä olet upeampi", Jani sanoi varmana ja käänsi katseensa Taijaan.

"Kas näin", Jani tokaisi kun kiepautti Taijan käsivarsiensa varaan.

"Minä kaadun", Taija kikatti hiljaa, mutta Jani ei nostanut häntä ylös. "Jani, minä ihan totta kaadun."

"Kun minä pidän kiinni, sinä et kaadu koskaan", mies sanoi ja painoi intohimoisen suudelman naisen huulille. Taijan kikatus hiljeni hänen vastatessa suudelmaan. Kyllähän hän Janista piti. Hän piti tämän suutelemisesta ja hän piti tästä ihmisenä. Seuraavaa tapahtuma ketjua hän ei kuitenkaan olisi voinut eläissään arvata.

Nostettuaan Taijan pystyyn, Jani polvistui naisen eteen ja katsoi tätä rakastuneesti.

"Taija, minulla olisi kysymys", hän sanoi varmasti ja kaivoi toisella kädellä taskuaan.

"Tulisitko vaimokseni?"

"Voi, Jani..."

"Kyllä! Kyllä minä tulen!" Taija melkein kiljaisi. Häntä oli kosittu! Häntä! Hän menisi naimisiin ja saisi ison liudan lapsia ja rakastuisi ajan kanssa mieheensä. Kyllä se niin menisi varmasti. Miksei hän rakastuisi?

"Ihanko totta?" Jani kysyi vielä varmistaakseen.

"Kyllä, ehdottomasti kyllä!" Taija voihkaisi ja Jani pujotti sormuksen naisen sormeen.

"Sitten seuraa minua", mies sanoi sitten ja otti naista kädestä kiinni.

"Minne sinä minua...?"

"Taija, minä rakastan sinua ja rakastan Ailia. Minä tahdon olla virallisesti perhe."

"Niin minäkin", Taija henkäisi.

"Tuossa on vihkikaari, me voimme mennä sen alla tässä ja nyt naimisiin. Haluatko sinä?"

"Voi, Jani... Tämä on niin äkkiä tullutta, mutta kyllä, kyllä minä haluan."

Ja Jani suuteli morsiantaan jälleen, tällä kertaa hellästi ja rakastavasti. Molempia huimasi suudelman loputtua ja Taijaa kouraisi vatsasta jännityksestä.

"Tule, meidän täytyy vain vaihtaa valamme sen alla ja liittomme on virallinen parilla paperilla myöhemmin", Jani sanoi ja otti Taijaa jälleen kädestä.

"Ottaisitko sinä sukunimeni?" ruskeaverikkö kysyi nopeasti.

"Sinun sukunimesi? No, miksipä ei. Ihan mitä vain haluat."

"Aili on on Holm, siksi minä ajattelin että me muutkin olisimme."

"Minä en totta vie ole koskaan halunnut pitää isäni sukunimeä, joten kyllä, rakkaani, minä otan sinun nimesi", Jani sanoi vakavana ja johdatti tulevan vaimonsa sitten vihkikaaren alle.

Ja niin he saivat toisensa. Taija oli onnellinen, vaikkei vieläkään ollut varma mitä tunsi miestään kohtaan. Hän oli kuitenkin varma, että ennen pitkään hän rakastuisi vielä. Ja sitten heistä tulisi niin onnellisia kuin onnellisia voi olla. Ja Jani rakasti häntä ja hänen tytärtään, mikä olisi se tärkeämpää?

********

Anteeksi ihan kamalasti, mä unohdin ihan täysin julkaista tämän osan viime sunnuntaina ja sitten joka päivä koko viikon ajan. :') Mutta pikasuhde etenee edelleen pikana. Peli tosin yllätti mut, yleensähän tuosta, että menee naimisiin viikon sisällä saa jonkun 5000 simoleonia, no, nämäpä sai melkein 20 000 simoleonia! :o