Kahdeksas

Urakoitsijat olivat nopeita ja niin vain yksi ylimääräinen huone rakentui alakertaan. He halusivat pitää sen niin, että Aili vanhimpana saisi asua yksin yläkerrassa. Ainakin vielä suunnitelma tuntui toimivalta.

Jani oli päässyt takaisin kiinni kirjoittamiseen ja tehtaili lastenkirjoja minkä kerkesi. Hän testasi aina ääneen lukien Ailille kirjansa, ennen kuin lähetti ne kustantamoon.

Aikaa oli kuitenkin vierähtänyt sen verran, että syntymäpäivät olivat paikallaan. Taija katseli vielä kehdossa makaavaa vauvaa haikeana, pian tyttö olisi jo taapero.

Aili peri isältään hiustenvärin ja äidiltään silmät. Luonteeltaan hän oli hurmuri.

Ensimmäisenä alettiin harjoittelemaan kävelyä ja tasapainoa, sillä tytön tulisi kulkea välillä itsenäisesti portaikossa. Taija avusti tytärtään ylpeänä. Hän olisi antanut maailmasta kaiken muun pois, mutta ei esikoistaan. Tytär oli hänelle tärkeintä maailmassa, ja valitettavasti edelleen toisena roikkui Janus. Mutta hän ei antautuisi miehen vietäväksi enää, hän oli vakaasti päättänyt opetella rakastamaan Jania.

Iltasatu luettiin heti harjoitusten päätyttyä ja Aili nukahti tyytyväisenä pieneen sänkyynsä. Taija jäi hetkeksi katselemaan tätä, kunnes siirtyi alakertaan, sillä hänen oli aika tehdä testi.

Ja niin vain se oli kuin olikin positiivinen tulos. Taija odotti toista lastaan, tällä kertaa Janille, miehelleen. Hän oli onnensa kukkuloilla tästä raskaudesta ja ei malttanut hetkeäkään odottaa vaan ryntäsi heti kertomaan punatukkaiselle.

"Rakas, voinko häiritä?"

"Tietenkin, kultaseni, tietenkin", Jani mumisi hieman epäselvästi keskittyen yhä kirjaansa.

"Tämä on tärkeää, sinusta tulee isä!"

"Minä olen jo isä, adoptiohan varmistui jo pari päivää sitten."

"Ei, ei, rakas! Minä olen raskaana!"

"Mitä?! Mutta, hienoa, todella hienoa", Jani sanoi ja katsoi tuoretta vaimoaan hämillään, hän ei vieläkään ollut ihan varma, tahtoiko lapsia näin pienellä ikäerolla.

"Oletko varma? Et näytä iloiselta", Taijan suunpielet venähtivät lattiaa kohden.

"Ei, anteeksi, työstressiä", Jani sanoi nopeasti ja nousi ylös suudellakseen naista.

**

Oli syy, miksi Taija hoisi ruuanlaiton heidän taloudessaan, ja se syy oli hyvä. Jani huokaisi raskaasti soittaessaan palokunnan jo toistamiseen sillä viikolla. Pitikin Taijan olla niin väsynyt aina ennen työpäiviään, ettei tämä jaksanut laittaa heille ruokaa. Raskaus vei naiselta voimat ja Janilta hermot.

"Pitäisikö teidän hieman vähentää hellan käyttöä, jos se ei ota sujuakseen?" Palonainen aukoi päätään Janille, mikä sai miehen kiristelemään hampaitaan entisestään.

"Tai hankkia kokkauskirja uusavuttomille", toinen palonainen nauroi palon sammuttua.

"Heh, heh. Kiitos nyt kun tulitte ja sammutitte, minun täytyy tässä keksiä taaperolle apetta pöytään, joten hei hei", Jani sanoi ja suorastaan työnsi nauravat palonaiset ulos talostaan.

Salaattia sitten, taas, hän ajatteli tympääntyneenä ja ryhtyi pilkkomaan ainesosia.

**

Janin ollessa opettamassa pottailun saloja Ailille, kuului ovelta koputus.

"Taija! Avaatko oven? Meillä menee täällä vielä hetki ja sitten pitää laittaa lapsi nukkumaan!" Jani huusi vessasta vaimolleen.

"Kyllä, minä hoidan tämän!"

Sitä Taija ei kuitenkaan aavistanut, että oven takana seisoin Janus. Mies oli kamppaillut pitkään halunsa olla Taijan kanssa ja halunsa nähdä sittenkin lapsensa kanssa. Nyt hän oli päättänyt toimia, salaa Johannalta, mutta jos Taija haluaisi, hän ehkä voisi keksiä jotain...

"Mitä sinä täällä teet?!" Taija sähähti avattuaan oven.

"Taija, anna anteeksi minulle, minä olen ollut hölmö", Janus sanoi hiljaa ja nappasi naisen syleilyynsä.

"Miten olenkaan kaivannut sinua! Sinun tuoksuasi, sinun lämpöäsi!"

Sitten Janus suuteli Taijaa, ja hetken ajan nainen oli vietävissä ja täysin rinnoin mukana suudelmassa, kunnes...

"Janus, olen pahoillani, mutta en voi. Minä olen naimisissa toisen kanssa ja raskaana hänelle. Hän on adoptoinut omakseen sinunkin lapsesi. En siis ihan totta voi", Taija sanoi hiljaa irrottautuessaan miehen otteesta.

"Mitä? Et voi? Taija, minä vannon, että tunnen nyt aivan toisin. Minä jätän Johannan, minä lupaan!" mies suorastaan aneli. Taijan sydän sykähti, mutta hän oli päätöksensä tehnyt jo jonkin aikaa sitten ja se piti, vaikka olisi kuinka hankalaa.

"Alkaisitko sinä muka toisen miehen lapselle isäksi, niin kuin hän? Sanoppa se, Janus", Taija naurahti hiljaisena. Hän voisi saada haaveensa toteen, mutta hän ei voinut.

"Ehkä... Ehkä voisit tehdä abortin?" Janus ehdotti heikosti.

"Abortin?! Oletko järjiltäsi?! Minä en lastani tappaisi vaikka mikä olisi", Taija suuttui suorastaan miehelle tämän ehdotuksesta.

**

Samaan aikaan Jani laittoi Ailia nukkumaan. Kukahan oven takana on näin myöhään..? hän mietti mielessään samalla kun laski taaperon sängylleen. Tyttö mönki peiton alle nopeasti ja nukahti heti. Ehkä voisin parvekkeella käydä katsomassa...

"Minä en lastani tappaisi vaikka mikä olisi! Unohda aikeesi, Janus Goottila, unohda ne! Minulla on nyt kaikki, mitä sinä et halunnut antaa, saat kerran nähdä tyttäresi ja sitten häivyt elämästämme."

Jani meni hiljaa sisälle ja palasi alakertaan. Ulkona oli tullut hiljaista, joten hän päätti vain mennä sänkyyn odottamaan, että Taija tulisi myöskin nukkumaan. Hän mietti hieman tyytymättömänä, että Taija ei ollut vannonut koskaan rakastavansa häntä, mutta oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että nainen ei enää lähtenyt Januksen matkaan, vaikka hän tiesi sen olevan vaikeaa.

*********

No huh, tän osan kuvat kun otin, teksti päässä oli ihan erilainen, mutta tää sopikin paremmin näin. :') Taija ehkä sittenkin kokee tunteita Jania kohtaan? Vai mitä mieltä olette? Ja sori, tää tuli nyt vähän myöhässä taas, mun pää on täynnä semmosia 10 päivän ikäsiä rottavauvoja mitä mulla kasvaa täällä kotona niin unohtuu kaikki. :D